Mikäli rallin MM-sarjassa jaettaisiin kunniamerkkejä myös osakilpailuille, olisi Monte Carlo mahdollisesti kalenterin ainut siniverinen, todellinen klassikkojen klassikko, jonka voittaminen on kenelle tahansa kuljettajalle iso sulka hattuun.

Vauhti kiehtoo ja vaara vangitsee valppauden. Monte Carlo –ralli ei ole milloinkaan ollut mikään helppo nakki. Ralliautoilu sinänsä pitää sisällään tietyn riskitason, ja kalenteria hieman tarkemmin pilkkomalla, nousee Monte Carlo –ralli listan kärkeen monen kuljettajan papereissa.

Miksi? Syyt ovat ilmeiset.

Useimpiin ralleihin kuljettajat pystyvät löytämään optimaaliset säädöt ja tekemään onnistuneen rengasvalinnan. Monte Carlossa pelkästään oikean renkaan valinta on niin suurta arpapeliä, että tässä rallissa se menee käytännössä useammin pieleen kuin osuu nappiin.

Seuraukset ovat välillä katastrofaaliset. Perinteisessä sora- tai asfalttirallissa väärä rengasvalinta maksaisi sekunteja, mutta autokunnalla ei siitä huolimatta olisi isompaa hätää. Mutta kun Monte Carlossa starttaa sliksirenkaalla jäisiin olosuhteisiin, ei voi olla varma, näkeekö erikoiskokeen maalia lainkaan.

Käytännössä tilanne on juuri yhtä tukala kuin olisi selviytyä siviililiikenteessä kesärenkain talvisessa sohjossa. Rallikuljettajan näkökulmasta se oleellisin luo kuitenkin lähes sietämättömän paineen – rallissa pitää kaikesta huolimatta kilpailla kelloa vastaan.


Kuten useimpia ralleja, voi Monte Carloa luonnehtia kuljettajan kilpailuksi. Kyse Ranskan Merialpeilla on pitkälti psyykeen kestämisestä ja riskinsietokyvystä, jota monesti joutuu venyttämään yli kaikkien mukavuusrajojen.

Varman päälle ajamalla ei rallissa menestytä ikinä, mutta se mikä Monte Carlossa, tekemättömissä olosuhteissa näyttää varman päälle menolta, voi ollakin juuri se nopein tapa. Kun rengas ei yksinkertaisesti pure tiehen, on kuljettajan säilytettävä malttinsa, ja tiedostettava kilpakumppanien kamppailevan samojen asioiden kanssa.

Osa rallin viehätystä on myös se, että Monte Carlossa kilpaillaan myös pimeässä. Tällöin olosuhteet ovat entistä herkeämpiä muuttumaan, ja se mikä paria tuntia aiemmin oli kuiva ja sula tie, voikin yllättää autokunnan totaalisesti.

Kaikenlaiset oho! -tilanteet ovat omiaan syömään kuljettajan itseluottamusta, ja vaikka niin ei saisi käydä, ovat inhimilliset tekijät aina läsnä. Tässä rallissa kuljettajalta kysytään harvinaisen kylmää päätä.

Se mikä tekee rallista jopa hieman vaarallisen, on se, ettei auto karatessaan kuljettajan ajohanskoista todennäköisesti aina pysähdy siististi tien reunaan. Vaikka erikoiskokeita usein reunustaa matalat kivikaiteet, on niiden ylittäminen varsin tuhoisaa.
Pudotukset ovat monin paikoin useita metrejä – parhaimmillaan jopa kymmeniä metrejä. Niistä tilanteista ei tavallisesti enää peruuteta autoa takaisin tielle.

Jos asian haluaa nähdä positiivisessa valossa, on Monte Carlo –ralli mitä mainioin avausralli sarjalle. Klassikot muistetaan aina, ja hyvällä ajolla tässä kilpailussa saa kuljettaja tavallisesti ronskin itseluottamuksen myös sarjan muihin ralleihin. Niinpä kilpailun merkitys on tavallista suurempi.

Toimittaja: Miika Wuorela

Kuvat: Hyundai Motorsport